Ole ystävä tervetullut vierailemaan uusille nettisivuillemme!

Löydät täältä tietoa seurakuntamme tulevista tilaisuuksista, tavoitteistamme ja yhteystietomme

sekä Luojamme kunniaksi rukouksia, hengellisiä ajatuksia ja kirjoituksia pastoriltamme.

Lämpimästi tervetuloa myös seurakuntamme tilaisuuksiin.

Vuoksenlaakson Metodistiseurakunta

Puhalla Jumalan tuuli

Puhalla Jumalan tuuli yli synnyinmaan… Näin laulamme tutussa hengellisessä laulussa. Elämme aikaa, jolloin ainakin itse toivon ja rukoilen laulun sanojen tulevan todeksi, että Jumalan tuuli puhaltaisi ja vaikuttaisi muutosta meidän sydämissämme. Luemme uutisia vihapuheesta, terrori-iskuista, luonnon katastrofeista ja huomaamme olevamme avuttomia tämän kaiken tapahtuvan keskellä. Kuitenkaan Jumalan lapsina ja kristittyinä meidän ei tarvitsisi olla avuttomia ja kokea pienuutta vaan me saisimme nostaa päämme ja kohottaa anovat silmämme vuoria kohti, mistä meille tulee apu, kuten psalmin kirjoittaja sanoo. Saamme keskittyä rukoilemaan Jumalan tuulen puhaltamista yli synnyinmaan. Ja kuinka se Jumalan tuuli sitten puhaltaa? Sitä me emme tiedä, sillä se puhaltaa missä tahtoo, mutta varmaa on se, että se puhaltaa varmimmin siellä missä vilpittömät ihmissydämet kutsuvat Jumalaa apuun.

Me olemme huolissamme maamme tulevaisuudesta, ihmisten koventuneista asenteista ja itsekkyydestä, mutta me emme voi vaikuttaa toisiin ihmisiin. Sen sijaan voimme vaikuttaa itseemme. Niinpä paras tapa rukoilla kansamme puolesta, on rukoilla oman itsemme muutoksen puolesta, jotta muutoksemme saisi aikaan muutosta myös toisissa. Rukoilla, etten itse kovettuisi, että voisin nähdä Kristuksen muodon toisessa ihmisessä, siinä vihaisessakin ja rakastaa sitä hyvää mikä on piilossa vihan alla. Sillä me tiedämme, että jokaisessa ihmisessä on olemassa minuus, joka on Jumalan luomaa ja siksi hyvää ja rakastettavaa. Kun rukoilemme, niin meidän tulisi rukoilla, että se minuus, joka on Luojan luomaa, nousisi minussa esiin, jotta Kristus saisi minussa ottaa muodon. Risti on sitä varten, että voin saada syntiin langenneen pahuuteni anteeksi ja saan armosta elää oikeasta minuudesta käsin. En siis siitä kovasta ja kylmän laskelmoivasta vaan siitä pehmeästä ja lujalla Jumalan rakkaudella ehdottomasti Jumalaa, itseämme ja lähimmäistämme rakastavaa. Tämä rakkaus koskettaa jokaista ja sen lujuus näkyy siinä, että se ihmistä tuomitsematta laittaa pahuudelle rajat.

Ei siis anna tilaa syntiin langenneelle luonnolle ottaa ohjia käsiinsä vaan antaa ne Jumalan kuvaksi luodulle hyvälle ja rakastavalle minuudelle. Se ei tapahdu itsestään, emmekä me siihen itse pysty, mutta Jumala, joka on rakastanut meitä ristin sovituksen rakkaudella, maksanut sovituksen syntisestä luonnostamme, niin Hän voi sen meissä saada aikaan. Meidän osuutemme on tahtoa, tahtoa kovasti ja kantaa luovuttamatta kerta toisensa jälkeen itsemme ja minuutemme Jumalan syliin rakastettavaksi, jotta Kristuksen muoto meissä muovautuisi. Kun näin tulemme itse Kristuksen rakkaudeksi, niin voimme rakastaa kanssa-ihmisiämme ihmisinä, hyväksymättä kuitenkaan sitä pahuutta mitä he saavat aikaan. Emme hyväksy sitä itsessämme emmekä toisissamme, niin mitä tapahtuu? Pahuus joutuu väistymään ja inhimillinen ihmisyys tulee esiin, jolloin Jumalan tuuli voi vapaasti puhaltaa meissä ja meidän kauttamme yli synnyinmaamme ja muuttaa yhteiskunnan kehityksen hyväksi pahuuden sijasta. Sillä ”Siinä on rakkaus -ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntien sovitukseksi.” 1. Joh. 4:10

Pastori Soile Salorinne